"Lumikki" heräsi

On vain raukka aika väsyneen oloinen vieläkin, mutta kukkii se kuitenkin ;) vaikkakin vasta syyskuussa.

Schneewittchen

Toinen hämmästys mikä tänään löytyi, oli juhannusruusun kukka! Miten tavallista on, että se kukkii tähän aikaan? Onko juhannus, saako töistä vapaata? Yritin samaan kuvaan saada kiulukoita mukaan, ei sitä muuten kukaan usko. ;)

"Juhannustunnelmia... "

Muutoin on vain ne "samat naamat", mitkä puutarhassa enää kukkivat. Rentovartinen Europeana/Nina Weibull (en ole vieläkään tarkistanut, kumpi mahtaisi olla) on upean punainen, mutta roikottaa kukkiaan maahan päin... alaviistosta saa kuvan, mikähän auttaisi varsien vahvistamiseen... :/ kurja, että vain maan matoset ynnä etanat saavat näitä ihastella.

Europeana / Nina Weibull

Ja tämän ruusun herttainen vaaleanpunaisuus, tykkään sävystä tosi paljon... :)
(..."ruusutarha" näyttää melkeinpä nätiltä, kun napsii kuvia vain läheltä, ja rajaa sammaleisen nurmikon, rikkaruohot, kuhmuiset omput ja koirat pois... ;))

Astrid Lindgren

Ja lisää nuppuja näkyy olevan tulossa - mahtavaa, kesä ei olekaan ohi! Hyvää Juhannusta vaan kaikille. ;)

Ballade

Meille tulee kasvimaa

Vihdoin keksittiin aavikkopihalta paikka, jossa pieni keittöpuutarha voisi menestyä. ;D ...Painotus sanalla pieni. Paikka on lämmin seinänvierusta, mahdollisimman kaukana tiestä... pieni pläntti mutta kuitenkin! Ensi vuonna saadaan ainakin omat yrtit, jipii! Anoppi lahjoitti kirveliä ison paakun, pitäisi vaan istuttaa se. Eli hyvällä alulla ollaan ;)

Koska ötöt näköjään kiinnostaa minua kuin viisivuotiasta, niin tähän loppuun laitan kuvan kasvimaan reunuksilta; paikka kun on tuollainen "joutomaa", jossa yhdellä syrjällä on betoni-kivi-valli, (sitä kaunistetaan kun keksitään miten). Mutta jos ei kasvimaalla muita kasva niin näitä kaveruksia ainakin, kokonainen lauma. Mistä niitä oikein riittää??

Ja ne kesän viimeiset.

Viimeisiä ruusuja viedään, ilmassa on jo syksyä, vaikka aurinko paistaakin ja lehdet vielä vihreitä ovat... Seuraavan kuvan piti kertoa kylmästä syysauringosta, mutta harvoinpa onnistuu "isompia" alueita kuvaamaan ilman jotain linssiludetta. (Onneksi ei ääni välity kuvissa). Mutta auringon valo tosiaan on kylmää ja sinistä, kuten näkyy! ;)

"Ja tästä ette kulje!"

Lämpimiäkin värejä löytyi... vihdoin tämäkin rouva sitten ilmestyi pihallemme;

Queen Elisabeth

Europeana (vai Nina Weibull?)

Tämäkin on vasta vauhtiin päässyt, samaten New Fairy. New Dawn aloittaa jo toista kierrosta, mutta uudet kukat ovat tosi pienenpieniä, nyt säästellään jo voimia talven varalle...

Kermavaahtoa... nam!

Syysleimut ovat syksyn melkeinpä ainoa väri/valopilkku, mutta niissä onkin sitä kukkarunsautta vaikka muille jakaa...

Ainokainen koko puussa

Tänä vuonna jäi niin omput kuin luumut ja tammenterhotkin vähiin, mutta ei kai voi sanoa että kokonaan tulematta, kun tuo yksi tammenterho sentään löytyi. Ei näkynyt edes pienenpieniä alkuja. Millähän oravat ensi talven pärjää... (no kuten ennenkin, varkaisiin lintulaudalle vain... posket täyteen, kaverille ei jätetä!)

Tuntematon

Sattuuko muuten tätä kukaan tunnistamaan? Todennäköisesti olen sen jopa itse laittanut kasvamaan, mutta ei mitään käsitystä kuka hän on. Ehkäpä Google auttaa...

Ötöjä

Sain jo kuulla :D että johan olet puutarhuri, kun etanoita hoivaat... (terveisiä vain äidille ;)) No ihan symppiksiähän ötöt on, niin kauan kuin määrä pysyy sopivana... muutama pieni asuntovaunuilija siellä täällä ei mitään haittaa. Ja tuskinpa ne tätä aavikontapaista pihaa valtaansa saavat, eikös nuo viihdy paremmin lehdoissa yms?

Etananpolku aamukasteessa...

Nuo ovat siinä määrin hupaisia otuksia, että ihastuin myös Pienen Linnun ompelemiin kotiloihin - ja tilasinkin sitten yhden kummitytölle. Lahjan sopivuus varmistettiin tilaamalla kokovaaleanpunainen kotilo ;D

Mato seisovan pöydän äärellä

En tiedä mikä tämä värikäs pikkumato on, mutta tyytyväisenä rouskuttaa jotain rikkaruohoa. Ihan hyvä apu kitkemiseen.

Ehkä siitä kasvaa joku tämäntapainen. ;)

Tänään löytyi terassilta, varjosta, ihan suppuun mennyt perhonen.


Se kiipesi ilman vastalauseita sormen päälle... ja vein sen aurinkoon.

Hyvin arkisen näköisen otus, ja kaikessa rauhassa vain istuskeli hän.

Sitten hän avasi siipensä kun mentiin orvokkien lähelle. Niin kaunis, ja niin rikki sen toinen siipi :(
Ötöjen maailma on tällä ilmansuunnalla jotain ihan muuta mihin sisämaassa asuessa tottui... Heinäsirkkojen siritystä pimeissä kesäilloissa on täällä kuin missäkin tropiikissa. Kuulosti alkuun ihan eksoottiselta!

Ihanat ruusut...

...melkein jäivät unohduksiin... ;D Olen räpsinyt kuvia piharuusuista harva se päivä, mutta en ole muistanut niitä tänne päivitellä, ajatuksena oli että näkisin ensi vuonna mikä on mihinkin aikaan kukkinut... noin suunnilleen... no nyt ei se ajatus toteudu, kun kukkijat läjäytetään vaan samaan postaukseen. Sen verran muistan että jalommista ruusuista ensimmäisenä taisi tänä vuonna aloittaa Kotiliesi. Viimeisiä kukkijoita odottelen vieläkin, Queen Elisabeth ei ole suvainnut vieläkään näyttäytyä.

Astrid Lindgren

Harmittavaisen moni ruusu ei sittenkään selvinnyt talvesta, vaikka ensin näytti oikeinkin hyvältä. Kallio on paikoin liian lähellä maanpintaa, eipä selvinneet ne joiden juuret ulottuivat kylmään kallioon. :( Tälle pihalle ei siis saa ruusutarhaa johon voisi "hukkua", höh.

Kotiliesi

Leonardo da Vinci

Pieni Flammentanz

Vaaleanpunaisen eri sävyissä tuli ruusuja hamstrattua viime vuonna. F on tänä vuonna istutettu, aika huonolle paikalle betonirapun viereen, tarvitsee varmaan kaiken mahdollisen talvisuojauksen jotta pärjäisi.

Montana

Auringossa kuvaaminen näköjään pistää vielä puolet lisää punaisuutta ;D vaikka onhan tuo loistavan värinen luonnossakin.

Ja näitä unohtamatta... joka päivä pitää tepastella unikkopenkkien ympärillä tarkistamassa, onko ilmestynyt uusia värejä.

Pioniunikko

Piti olla pioniunikko, mutta onkin muuten vain kauniisti tuulessa hulmuava :)

Kukkuu!

Pöyhkeitä ja röyhyäviä

....ovat nämä pioniunikot, nyt täydessä kukassaan, ja mitä ihmeellisimmissä väreissä! Tämä tummanvioletti sävy (tai ihan vaan punajuuren väri) on tosi jännä, harva kukka on noin mustanpuhuva sävyltään.


Miten voi kukka ja sen terälehdet ollakin noin roihuavia?
Kamera - tai kamerankäyttäjän taidot eivät tee oikeutta näille ilmestyksille...

Puhtaanvalkoinen näyttää ihan oikealta pionilta, ei mitään unikkomaista näkyvissä...

Pionit ovat kauneimpien kukkien joukossa, joten näistäkin pioniunikoista tuli samantien uusia lemppareita. Kasvattelen niitä itse asiassa nyt toista kesää, viime vuonna kylvin unikonsiemeniä reippaasti sinne tänne, ja muutaman viikon kuluttua myös kitkin tomerat pikku-unikot pois "rikkaruohoina"... vasta kun huomasin yhdessä "rikkaruohossa" ihan unikkomaisesti nuokkuvan nuppusen, välähti mitä olinkaan tehnyt. Harmi vaan että välähti hiukan liian myöhään. Tänä kesänä en samaa virhettä tehnyt vaan annoin kaikkien kasvaa, myös rikkaruohojen. Ai kun nättiä!

Bongasin myös verkkokaupan, josta saa ostaa maatiaisperennojen siemeniä. Vielä en ole tilannut, mutta jotain olisi tarkoitus ostaa tuolta... kunhan päättää että mitä. Ja sitten pitää malttaa olla kitkemättä ensi kesänäkin.

Upeaa vanhaa tyyliä...

...merellisissä tunnelmissa oli tänään Turussa - Tall Ships Race tapahtumassa sai ihastella ylväitä, mahtavan suuria purjelaivoja... ei mitään kippoja tai purkkeja, vaan oikeita kaunottaria :)


Mielettömissä korkeuksissa miehistön jäsenet saavatkin kiipeillä, erään jos toisenkin laivan mastoissa keikkui ihmisiä, eipä saa olla korkean paikan kammoa...



Tunnelmia melkeinpä ruuhkaiselta Aurajoelta... onneksi ei tarvinnut itse olla seassa ;D siitäkin mallisuorituksesta on ehtinyt joku räpsäistä kuvan, kun tömäkästi "luovin" (=purjehdin ensin nerokkaasti kohti ja sitten vielä täpärästi väistin kivikon) purkkarilla toissa kesänä. Maakrapu mikä maakrapu... no jääköön se kuva arkistoihin... ;)


Tanskasta saapunut, mikä-hänen-nimensä-nyt onkaan, täytyy zuumailla isommasta kuvasta :) Tässä oli tosi kauniit koristelut keulassa. Ainakin parissa laivassa oli ne perinteiset naisfiguurit edessä, mikähän tarina sillä perinteellä on?

Lisää mastoviidakkoa... köysien natinaa ja lokkien kirkumista, viimemainitun sisämaalaiset liittää kaatopaikkoihin ;D minulle se on pienestä asti ollut meren ääni, sekin. Kuten edellä kerrottu, ei se veneily omin laji ole, mutta kuitenkin aina olen meren lähellä viihtynyt :)

Parkkiruutua etsimässä...
Tall Ships Race jatkuu vielä viikonlopulle, kannattaa käydä katsomassa! :)